Luukku 1
Perinteitä vai uusia tuulia?” tuumaili Nalle ja huokaili. Hän oli ollut tavallista alakuloisempi koko vuoden, eikä edes lämmin kesä ollut tuonut lisävirtaa olemukseen, saati suotuisa hunajasato. Joulu tulla jolkotteli täsmälliseen tapaansa, ei voinut kuitenkaan omaan napaansa, pelkästään tuijottaa. Oli aika äänestää, tassu ylös, kannatuksen takaisi, tai uuden suunnan avaisi. Kaikenkarvaiset ystävämme olivat kokoontuneet päättämään siitä, miten joulua vietettäisiin; yksin, kaksin vai koko joukoin. Suunnaton oli meteli.
Luukku 2
”Mä kuljen uusien trendien perässä, on nyt muodikasta viettää joulu ladaten akkuja, hidastaa elämää, vailla väkijoukkoja”, sanoi Lisko. ”Ehei, miten oudolta kuulostaisi itseensä kääriytyä, onhan joulu ilman läheisiä, kuin joulupukki ilman punanuttua tai juhla tutuntuttua. Jouluun kuuluu touhu ja vilske, lahjojen teko, niiden jako!” älähtivät Timppa ja Tomppa -tontut kuin yhdestä suusta.
Luukku 3
”Jos tässä trendien perään kovin ollaan, pitäisi kulutus saada lähes nollaan”, kimittävät ketut tohkeissaan. ”Voidaan vanhoja lahjoja uudelleen kierrättää, ja näin maapalloa ja ihmisiä kirittää, tekemään ekotekoja, ei tarvita lahjakekoja!” vakuutti Utu.
Luukku 4
”Voi antaa lahjaksi myös aikaa, sekin on kiireiselle otukselle kuin taikaa”, mietiskeli Leijona. ”Niin, niin, olen samaa mieltä, eikä tarvitse mun näyttää kieltä! huudahti Usva. Usva oli sekin harmissaan, kun Utu oli yhä enenevässä määrin kaiken aikansa Kuuran kainalossa, eikä yhteistä aikaa ollut kuten ennen. Ihan kuin olisi hylätty ja heidän pitkä ystävyytensä vaarassa.
Luukku 5
”Minulle joulu merkitsee hyvää ruokaa ja kuusi täytyy olla”, Nalle sanoo ja jatkaa: ”ei ne lahjat ole niin tärkeitä mutta onhan nekin mukavia antaa ja saada.” Nalle painottaa: ”En osaa sanoa, voisiko jouluun kuulua jotain muuta, olen mennyt autopilotilla tähän saakka.” ”Perinteet kuuluvat jouluun, sehän on selvää jopa peikkojen kesken, vaikka meitä pidetään hieman outoina otuksina”, Sade vastaa. Kuura polvistuu Utun eteen ja sanoo: ”Perinteistä puheen ollen, tuletko vaimokseni?” Sumu myhäilee tyytyväisenä taustalla, onhan Kuura pyytänyt tassua jo etukäteen ja hän on mielihyvin tyttärensä luovuttamassa tälle.
Luukku 6
Utu kapsahtaa Kuuran kaulaan. Ilo säteilee peikkoparista kaikille, myös Usvalle, joka tuntee todella suurta surua uutisesta mutta ei sitä halua muille näyttää vaan yhtyy onnitteluihin. Kihlapäivä on juhlallinen, onhan Suomen syntymäpäivä!
Luukku 7
”Nostakaa tassunne ylös, kun äänestätte mieluisinta vaihtoehtoa joulunviettoon. Lisko saa toimia ääntenlaskijana”, murisee Nalle. ”On aika tehdä päätös!” karjuu Leijona. ”Yksin joulua viettää haluavat?” Lisko nostaa koipensa. ”Entä kaksin?” Leijona, ketut kohottavat häntänsä. Nalle epäröi, epäilemättä Leijona ajattelee häntä parikseen mutta hän on kuitenkin halu kas isommalla pesueella joulua viettämään. ”Entä koko joukoin?” Peikot nostavat innokkaasti tassunsa ylös ja häntänsäkin, Timppa ja Tomppa myös. ”Ovatko kaikki saaneet annettua äänensä?” Nalle rykäisee ja sanoo, että hän voi viettää joulun poikkeuksellisesti kaksin ja saa aikaan hämmentyneitä katseita. ”Entä Usva? Mitä sinä haluat?” kyselee Utu huolestuneena ystävältään ja yrittää saada huomiota tältä. ”Minä aion viettää jouluni yksin!” se toteaa.
Luukku 8
”Minä ja Kuura ajattelimme, että olisimme voineet viettää häitämme joulun aikaan ja te kaikki olisitte olleet mukana juhlissamme”, huokaisee Utu surullisena. Kuura vetää tämän syliinsä ja yrittää lohduttaa tätä. ”Äänestystulos on osa demokratiaa, kaikkia on kuultu, ja tulosta tulee kunnioittaa, vaikkei se miellyttäisi kaikkia”, sanoo Kuura. Hiljaisuus laskeutuu metelin keskelle. Kukin suuntaa kotikoloihinsa miettien tulevan joulun kuvioita.
Luukku 9
Lisko surffasi nettiin ja varasi matkan tuntemattomaan kohteeseen. Hän piti yllätyksistä ja oli mestari pakkaamaan vain vähän matkatavaroita mukaansa. Aurinkovoidetta kertoimella 50 hän ajatteli kuitenkin hankkia. Ja oikeastaan Lisko halusi muistaa kaikkia ystäviään pienin muistamisin mutta sekin oli näppärä hoitaa verkkokaupan ja kotiinkuljetuksen kautta ilman, että tarvitsi häntäänsä heilauttaa.
Luukku 10
Työehdot olivat selkeät tonttujen tapaan. Tiirailua aamuin illoin lapsien ja aikuisten luona, päivät pukin pajalla takoen perinteisiä lahjoja ja taikoen modernimpaa kamaa. Konttikuljetukset tuottivat päänvaivaa raaka-aineiden osalta aika ajoin. Ja kuten joulun tulo, se tuntui aina vain aikaistuvan aiempaan verrattuna. Paikallisessa marketissakin oli vino pino feikkipukkeja. Aidot tontut olivat ylpeitä omista juuristaan, priimalaadusta ja heltiämättömästä työtahdistaan. Heillehän aaton kiireet olivat vain huipennus kuukausien aherruksesta. Sen jälkeen alkoikin pitkä loma tonttujen salaisilla saarilla.
Luukku 11
Ketut paneutuivat penkomaan vinttejä, komeroita, kirppareita. He tuunasivat, purkivat ja maalasivat, uudelleen hyödynsivät vanhaa ja sievoisen summan säästivät, kun ekoelämän näin aloittivat. He lahjoiksi vanhan romun muuttivat. Ylpeinä ja hännät pörheinä he valmistelivat jouluruokia, alennuksia hyödynsivät ja monenmoista kuponkia. Lihansyöjät jättivät porkkanat ja lantut vähille, kokkasivat yötä myöten heille kahdelle.
Luukku 12
Peikkoperhe vielä haahuili, epäröi ja vähän riiteli. Millaiset olisivat hääpidot, tulisiko ketään muita paikalle vai olisiko ne vain omalle väelle? Tontuista saattaisi olla vain vähän iloa, virta aattona lienee vähissä. Saattaisiko Sumu morsiamen alttarille, menisikö Utu vanhalla perintönutulla vihille, pitäisikö olla frakki, shaketti vai smokki, tietääkö onko missään hyvä kokki? Bestmanit lienevät selvillä, nyt puuttuu vielä kaaso. Utu kovin paljon suree, kun Usva ei ole vierellä.
Luukku 13
Sillä välin Usva lentää sumussa, on pää ihan humussa. Hän etsii uutta elinpaikkaa, kotia, mutta mielessä on nostalgia: ennen oli kaikki paremmin, suuri syy oli tietenkin paras kaveri!
Luukku 14
Vaan mitä tekee Nalle, Leijona? Ne ärhentelee tutulla tavalla! Otetaanko kinkku kamaralla, potkalla, kuorrutetaanko se? ”Mitä väliä sillä, eihän meitä ole kuin kaksi, vaikka toivoin muuta”, Nalle miettii, vaan ei uskalla sanoa suoraan, ja Leijona luulee kaiken olevan oikealla tolalla:” Voidaan olla vaikka etelänavalla.”
Luukku 15
Lisko lienee tyytyväisin, se makaa jälleen auringossa, siemailee virvoitusjuomaansa. Vain palmupuut huojuvat taustalla, ja meri laulaa lauluaan. Jossain lentää äänekäs lokki, se hiukan Liskoa häiritsee, ja aikoo matkanjärjestäjälle, laittaa valituksen.
Luukku 16
“Elektroniikan komponenteista on suuri pula, ei siinä auta, että tulee nuha.” Tontut stressin kierteissä ja uuvuttamana, yrittävät päivistään selviytyä. “Kiitos kyllä aina auttaa, ja se, että kohta on aika hieman levätä, joulua juhlia ja vähän häitä viettää.”
Luukku 17
Vähemmästäkin voi mahaan sattua, kun vetää ruokaa monta kiloa. On valmistelut olleet oivat, ne meille mielihyvää, iloa toivat. Välillä on pakkoa nukkua, jotta jaksaa sitten taas yöllä kukkua.
Luukku 18
Peikkolassa päästään sopuun, jokaisen toiveita kuunnellaan. Välillä tehdään kompromissi! Juhlien valmistelut kulkevat täyttä häkää, joulu tuo siihen oman hienon lisän. Utu ja Kuura käsikkäin, ei koskaan enää yksittäin.
Luukku 19
Sitä vastoin Usva Luminen laskeutuu keskelle upeitten vuorien. Siipensä taittoi sykkyrään ja ajatteli, että naama meni myttyrään, aina kun ajatteli Utua, parasta ystävää. Olisi Usva halunnut juhlia, jos ei olisi ollut niin kademieli, ettei osannut hillitä pettymystään vaan pakeni.
Luukku 20
Usva kuuli samassa laulua, se oli maailman kauneinta, silti outoa. Se häntä houkutti, poltteli. Tuntui, kuin koko ruumis vavahteli. Ja näky oli eri kaunis se, ei voi olla totta se.
Luukku 21
Usva lähestyi uskomatonta näkyä. … ja sanoi ”hei”…
Luukku 22
Niin kukin vietti jouluaan, yksin, kaksin tai isommin joukoin. Syntyi joulunhenki kaikkialle, ei mikään tapa maistunut toista paremmalle. Lisko nautti joulurauhastaan, kaivautui hiekkaan lämpimään. Ketut kaivautuivat pakettivuorien alle, eivätkä arvanneet, että vanha takki muuttui uudeksi lakiksi. Ja kun masut olivat pullollaan, oli aika koisia koloissaan.
Luukku 23
Vaan mitä Leijona ja Nalle, kömpivätkö hekin peiton alle? Nukkuivat melko tyytyväisinä, söivät mitä mielivät. Miettivät menneitä jouluja ja toivoivat, että kaikilla olisi hyvä joulu ja aikaa läheisille. Sitä he antoivat toisilleen, aikaa!
Luukku 24
Peikkolan joulu oli täynnä ruusuja, romantiikkaa ja joulun taikaa. Tahdon. Onnellinen nuoripari sai toisensa. Sumu ja Sade toivoivat sydämissään, että pian tupa vilisisi pieniä peikkoja. Tontut toimivat tyylikkäästi tehtävissään juhlien vetäjinä. Perinteistä ei luovuttu tänäkään jouluna. Lumen hiljalleen sataessa koko juhlakansa riemuitsi. Ja rauha vallitsi kaikkialla.