Hieraisi nallekarhu silmiään, mikä kumma valo tuolla loisti.
– Joko kevät on tullut jäädäkseen vai mikä uniani häiritsee?
– Ehei, kevääseen on vielä tovi matkaa, kettu Sininen puhelee ja jatkaa.
– Ennen sitä on adventtiaika, pian koittaa meille jouluntaika.

Karhu ihmetteli hetken, mietti ketulle ääneen ja tuumas:
– Mikä se joulu on?
– Joulu on juhla, vastasi kettu.
– Mitä silloin tehdään?
– Joka pirtti pestään, syödään hyvin. Annetaan lahja, (ehkä) kaksikin. Ollaan hetki vaikka sylityksin.

– Uskaltaisinko ulos tulla, kovin on kylmä mulla.
Koskaan en oo lunta maistanut, ehkä joskus unenpöpperössä haistanut.
– Tule kuoma, minä näytän miten. Tarkenet kyllä, onhan sulla turkki paksu yllä.

Teki kettu lumeen ”helminauhan”. Kömpi karhu uninen ketun sinisen lailla. Tuntui lumi kylmältä tassuissa noissa, olisipa tossut lämpimät tarpeen, aatteli karhu mutta asteli korpeen.

– Minne ollaan menossa? kyseli karhu naama kenossa.
– Tapaamaan tuttuja, ehkä syömään huttua.
– Sopii vallan mainiosti, nälkä kurnii suolissani.
Saisinpa nokareen hunajaa tai massullisen marjaa.

Juhlittiin hetki.
Laulettiin laulu.
Kaikkien kasvoilla karehti nauru.
Eläköön kauan Suomi – Finland!

Palattiin arkeen, kahlattiin hankeen.
Alkoi nyt ketut hössöttää.
– Pitäiskö ehkä valmistaa, joulu, ettei vaan liian tipalle jää?

Syttyi jo toinen kynttilä, tunnelmantuoja, valon luoja.
Rauhoitti kiireisen pään.
Tuumas karhu: ”Tähän hekteks jään.”

Nyt on aika leipoa, tassut taikinaan survoa!
Ota pelti, voitele pullat!
Lisää vielä kaneli ja neilikka, ethän kaikkea taikinaa syö, sinä veitikka!

– Joko on kortit kirjoitettu, postimerkit nuoltu ja toivomukset jouluiset lähetetty?
– En tiennyt, on uutta monenmoista, kas yleensä olen talvisin koisimassa.
– Ei hätää, vielä ennätät karhukuoma, jouluterveiset luoda.

Suuntas kaverukset kohti Metsäläsn postia.
Kun kortit oli postitettu, odotti lumihangessa yllätys.
Oli paketti vallan valtava. Hyvä, että jaksoivat sen kotiin asti raahata.
Ja mikä vielä kummempaa, kuului paketista selvästi rapinaa.

Samassa paketti aueta rapsahti ja sieltä ilmielävä leijona tupaan tupsahti. Oli paketti pudonnut joulupukin reestä,
Vaan kaverukset löysivät sen kinoksen eestä.

Kovin oli pentu viluissaan, siihen auttoi sauna. Viimein tuuditteli uneen leijonan, pois suli turha kauna.

Oi lumi- olet ihana, valaiset ja villitset, kaikki karvaturkkiset.

Voit pyöritellä palloja, koota lumilinnoja. Taikka tehdä lyhdyn hienon nuoskalumesta.

Mitä tarvitsis kettu…?

Osa paketeista tuo pukki, kauhea kaaos kaupan tukki. Hiirineito kassan takana valtavasti huhki.

Joululaulut kauneimmat laulettiin, syttyi joulumieli taatusi kaikkiin sydämiin.

Jo ehdotti kettu punaoranssi, kai kuusi meille hankitaan. Innostui Nalle Nappisilmä ja sanoi: ”Nyt metsään mennään vaan, siellä tiedän kuusen olevan joka somistaa voi tupani seinää”.

Kettukoulu loppui, sitä ennen oli kuusijuhla.
Siellä seimen ääressä hiljennyttiin. Ja juhlan lopuksi ”Enkeli taivaan” laulettiin.

Riisipuuroa keitettiin. Oli Tuomaksen päivä, joulu tupaan kannettiin. Täyttyi massut, tahriintui tassut, kuului tuvasta jutut hassut.

Tuikkii neljä kynttilää, valo kaikkialle leviää:
Odotamme joulua.

Kuusi pieni koristeltiin, tähti ja pipari oksille ripustettiin. Oli tuoksu aivan huumaava, tuli mieleen melkein kesä ja mehiläispesä.