Luukku 1
Oli kuluva vuosi ollut kaikkialla haastava, suorastaan raastava. Jostain oli putkahtanut rokona-virus, jota pelättiin, kartettiin, hartaasti katoavaksi toivottiin. Kaikesta huolimatta joulu oli jo ovella, sitä mietittiin todella niin pirteissä pienoisissa kuin Joulupukin pajassa, kun kynttilää sytytettiin.
Luukku 2
Leijona: ”Luin päivän lehdestä, on Lappi pulassa, on sieltä turistit hukassa, kun ympäri maailman on karanteenit, rokonan takia!
Kettu: ”Aivan, aivan”, myönteli Kettu, ”ei turkikset tee kauppansa, mut siitä en ole pahoillani, päinvastoin, saanhan olla vapaa vain, kun kukaan ei himoitse turkkiain.”
Repo: ”Jo oli aikakin, ett´ saa olla rauhassa, vaikka olen sitä mieltä, että näytän toki hyvältä. Nythän siellä uskaltaisi kuonoansa näyttää, ja näin hotellien käyttöastetta täyttää.”
Lisko:” On se niin harmillista, kun ei voi ulkomaille matkustaa, kun rokonavirus rantakohteissa riehuu, melkein sappeni kohta kiehuu, haluaisin niin kovin lämpimään.”
Nalle: ”En tiedä, miksen vielä talviunia nuku, on kesä ohi eikä käki kuku. Ei karhujen suku yleensä joulukuussa hereillä ole, mut´ ei kai tuo ihme ole, kun ei lunta tule eikä pakkasta saavu…
Luukku 3
Karhu jatkaa: ” Entä jos muuttaisimme valkoisten hankien, paukkuvien pakkasten ja värikkäiden revontulien maahan?
Leijona: ”Jos ei nyt sentään muuteta, vaan entä jos viettäisimme joulun tällä kertaa Lapissa?
Kettu: ”Minä olen aina halunnut nähdä revontulet, kannatan Leijonaa!
Repo: ”Minä myös, tiesittekö miten revontulet ovat syntyneet?
Lisko: ”En ole kuullut, kerrohan.
Repo: ”Kun ketut huiskivat hankia hännällään! Minulla onkin aika hieno häntä.
Lisko: ”Kyllä minunkin häntäni voisi toimia.
Luukku 4
”Missä majailisimme vierailun ajan?” kysyi Leijona.
”Minulla on suhteita, voin järjestää kaiken ja halvalla, Lisko kehui.
”Kunhan siellä on paikka, mihin päänsä voisi kallistaa, tokaisi Karhu ja haukotteli.
Repo: ”Minusta olisi hienoa käydä katsomassa samalla Korvatunturia ja Joulupukkia.
Kettu: ”Hyvä idea kuomaseni, jos nyt Lappiin menemme, ottakaamme ilo irti oikein olan takaa, vai pitäisikö sanoa ihan hännän takaa?
Luukku 5
Samaan aikaan Korvatunturilla oli hiirenhiljaista, rokona-virus oli tehnyt tontuista, pukista ja muorista vuoteenomia. Pukki oli huolissaan, miten lahjojen teon ja jakamisen kanssa kävisi. Toisaalta, jos oltiin rehellisiä, pukki tunsi salaa pientä mielihyvää siitä, että ainainen joulunaluskiire oli muisto vain. Suurin osa ihmisistä eli sellaisessa yltäkylläisyydessä, ettei yksi vähempilahjainen joulu tekisi pahaa. Nyt voisi keskittyä olennaisimpaan: hyvään mieleen.
Luukku 6
Leijona tavaili tarkkaan lehteään ja etsi lentoa Lappiin. ”Jo nyt on kumma, kun ei Finnairin lentoja löydy. Ennen mainostivat Illaksi kotiin, nyt illaksi pois kotoa”, jupisi Leijona.
”Minulla on ehdotus, tiedän yhden tyypin, jolla on päästötön ratkaisu pulmaamme; Usva Luminen.”
“Kuulostaa hyvätä, melkein kuin sinivalkoiselta, onhan taas oman maamme synttäripäivä”, Repo tokaisi.
”Mitä se päästötön tarkoittaa?” kyseli uteliaana kettu.
Lisko vastasi: ” Firma takaa. ettei se käytä fossiilisia polttoaineita, vaan lähinnä lunta ja jäätä, toisin sanoen vettä meidän leveysasteillamme. Tarkempaa tietoa minulla ei ole asiasta.”
Luukku 7
Päätettiin tilata lentoliput Usva Lumiselta. Nalle ehdotti, että matkaan lähdettäisiin kevyesti. Turkki tai suomut lämmittäisivät, ruokaa löytyisi varmasti pohjoisesta yhtä lailla. Pääasia, että olisi jokin kolo, mihin painaa päänsä yöksi. ”Missäs asustamme? ” kyseli Nalle Liskolta. ”Pahalta näyttää, suomalaiset ovat sankoin joukoin varanneet majoitukset täyteen, mutta vaikuttaisi siltä, että liki Korvatunturia olisi perustettu juuri uusi hotelli, hmm, niin Neulala. ”Kuulostaa hieman pistelevältä mutta olkoon menneeksi”, mutisi Nalle.
Luukku 8
Utu oli innoissaan, joulu oli hänen mielestään paras kuukausi. Vain vuosi sitten hän oli samoillut etsimässä äitiänsä ja isäänsä ystävänsä kanssa. Nyt elämä oli asettunut uomiinsa. He olivat asettuneet liki Korvatunturia. He olivat päättäneet perustaa oman hotellin mutta toki rokona-virus oli aiheuttanut ongelmia aloittelevalle firmalle. Varauksia oli tullut vain hieman mutta hän oli yhä toiveikas. -Kling, kilahti sähköposti ja Utu avasi viestin.
Luukku 9
”Sade, Sumu, tuli iso varaus ja pidemmäksi aikaa, hurraa!” kiljui Utu innoissaan. ”Tänne on tulossa perhe, johon kuuluu viisi henkeä: yksi toivoo rauhallista koloa, pimeää, toinen toivoo lämpöä, kolmas toivoo hyvät nettiyhteydet ja kaksi ilmoittaa haluavansa nähdä esi-isänsä revontulet ja huiskia hännällään lunta.” ”Aika erikoiselta seurueelta kuulostaa, vaan työtä tehdä täytyy, uurastaa, jotta emme konkurssiin menisi ja alkuun heti vajoaisi”, totesi Sumu.
Luukku 10
”He toivovat pääsevänsä käymään Korvatunturilla tapaamassa Joulupukkia” Utu jatkoi. ”Huoh, sitä ei nyt uskalla luvata varmasti, koska rokona-virus on saattanut Korvatunturin väen sairastuvalle” totesi Sade. ”Niin, kovin harmillistahan tämä on, kun mitään ei voi suunnitella, mutta voihan tässä käydä hyvinkin, koska jouluun on vielä aikaa pari viikkoa”, tuumaili Sumu.
Luukku 11
Usva Luminen kiisi kohti määränpäätä hakeakseen asiakkaansa. Toisinaan oli mukava tehdä näitä lentokeikkoja, sillä se toi vaihtelua muuhun arkeen. Rokona-virus oli vähentänyt ilmakehän päästöjä hetkellisesti, ehkäpä pian hänen kehittelemästään energiamuodosta tulisi kaupallinen menestys myös ihmiskunnassa. Tosin ihmiset eivät tainneet uskoa sen enempää lohikäärmeisiin kuin joulupukkiin, saati veteen, jäähän ja lumeen polttoaineena.
Luukku 12
Nalle, Leijona, Ketut ja Lisko odottelivat lentoaan. Kieltämättä heitä jännitti kovin matka ja joulu muualla kuin kotona. Heidän suunsa lotkahtivat aukinaiseksi hämmästyksestä, kun Usva Luminen laskeutui ottaakseen kyytiläiset mukaansa. ”Taitaa tulla kylmä kyyti”, totesi Lisko happamena. ”Päinvastoin, olosuhteet sopeutuvat automaattisesti ideaalisiksi kullekin ruumiinlämmölle”, esitteli Usva tuprauksiaan. ”Ja takaan upeat näkymät!” hän lisäsi. Matkalaiset kömpivät kyytiin, ja päästiin lähtemään.
Luukku 13
-Jo taivahalla kuu, kirkkaana loistaa, lauloi Nalle heidän kiitäessään kohti Korvatunturia. Ja aivan kuin Lucia- neito olisi kulkenut heidän ohitseen. -On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen, kuu kirkas hohdettaan luo tunturille, hoilasi Leijona. -Pakkanen paukkaa, taivaan neittä tanssittaa, uu-uu-uu-uu, revontulihuivia hulmuttaa, loruilivat ketut innoissaan. Eikä Lisko halunnut jäädä muita huonommaksi vaan hän hyräili: ”Kaiken jaksan, kaiken mä kestän, poistan tuskan, vaikeudet estän, kiellän kaiken, oon oikeassa, Taivaan tulta tuijottamassa.” ”Puff on lohikäärme niin iloinen”, yhtyi Kettu lauleluun.
Luukku 14
Aamun sarastaessa seurue saapui Neulalaan, jossa peikkoperhe toivotti heidät tervetulleiksi lämpimästi. Nalle halusi kömpiä koloonsa, Lisko halusi kylpylään. Leijona ilmoitti, että hän vetäytyy unille, sillä kissaeläimet ovat yöeläimiä. Ketut sanoivat, että heitä innosti lähinnä lumi. Utu lupasi, että he saisivat touhuta lumen kanssa mielin määrin. Ehkä hänkin voisi liittyä joukkoon. Myös Usva lupasi tulla lumileikkeihin mukaan.
Luukku 15
Niin saivat ketut nauttia lumesta täysin siemauksin. He rakensivat lumiukkoja, laskivat mäkeä, olivat lumisotaa. Kaiken sen jälkeen uni maittoi heillekin. Nalle kuorsasi tyytyväisenä, Leijonakin vain käänsi kylkeään. Lisko nautti hemmotteluhoidoista ja hieronnasta. Sade, Sumu, Utu ja Usva sen sijaan olivat huolissaan Joulupukin, Muorin ja tonttusten voinnista. Voisivatko he auttaa?
Luukku 16
Niin soittivat he Korvatunturille. Puhelin tuuttasi pitkään, mutta kukaan ei vastannut. He päättivät lähteä katsomaan, mikä tilanne oli. Vakavina he astelivat Korvatunturille. Paikka oli autio, ei ristinsielua missään. Kun he astuivat sisälle, huomasivat he pöydällä kirjeen, joka oli osoitettu Usva Lumiselle, Udulle, Sumulle ja Sateelle. Vapisevin käsin Utu avasi kirjeen, joka kuului näin: Tiesimme, että olette tulossa. Hyvät ystävät, rokona-virus on kova luu, ja olemme painuneet salaiseen laboratorioon maan alle kehittelemään siihen rokotetta. Valitettavasti lahjat jäävät tänä vuonna tekemättä ja jakamatta, jollette te keksi siihen ratkaisua. Oikeasti maailma tarvitsee rauhaa, ystävyyttä, tasa-arvoa, jota emme ole osanneet luoda omalla toiminnallemme. Kun itse olimme taudin kourissa, oivalsimme, että vain terveys ja läheiset ovat tärkeitä. Nyt haluamme antaa kaikille rokotteen rokonaan, se olkoon lahjamme, mikäli onnistumme.
Luukku 17
Vaitonaisina Usva, Utu, Sumu ja Sade palasivat Neulalaan, jossa muut jo heräilivät. -Joulu on peruttu, totesi Sumu. -Mitä höpiset? tivasi Leijona ja jatkoi: -minä olen tullut tänne asti ja tilannut joulun kaikkine vermeineen, joten en aio luopua saavutetuista eduista. Utu ja Usva kertoivat, miten asiat olivat. Ketut itkivät suruissaan, koska he olivat halunneet aina nähdä oikean Joulupukin. Karhukin kömpi hälinän herättämänä paikalle ja sai selostuksen ongelmista. Lisko liikehti levottomasti ja soitti puhelun. Hän meni sivummalle, kertoi tilanteesta, kuunteli, nyökytteli. Pian Lisko saapui myhäillen takaisin muiden luo ja julisti: ”Minulla on ratkaisu taskussa!”
Luukku 18
Tunnet Timppa-tontun kenties, on aiemmissa kalentereissa vilahdellut, tuo monitoimimies. Koulutonttu oli jäänyt Timppa-tontun kämppäkaveriksi, heidät apuun pyysi Lisko, bisnesmies.
Luukku 19
Niin alkoi Timpan ja Koulutontun työmaa. Tontut reippaat, ahkerat, Korvatunturille kiiruhtivat. Saivat apulaiset oivat, kaikkien korvat soivat työn tahdista, sanan mahdista. Ei ehtinyt Nalle nukkua, ehti Leijona yöt toden totta kukkua. Ketut kirmasivat hurjaa vauhtia, vipeltäen sinne ja tänne, Lisko työmaan johtajana organisoi. Usva Luminen toimi lennonjohtajana, Sumu hoiti kuusikauppaa, Sade hääräsi ruokavastaavana ja Utu tsekkasi lahjalistoja.
Luukku 20
-Hatshii, kuului Usva Lumisen aivastus. Kaikki säikähtivät. Ei kai vain rokonaa. Lennonjohtajaa tarvittaisiin jouluaaton kuljetuksiin kipeästi. Nalle komensi Usvan peitteen alle. Yhdessä Sateen kanssa he pitivät huolen, että hän saisi levätä aattoon saakka.
Luukku 21
– Onko mitään järkeä aina touhuta hullun lailla joulun eteen? Tulisi se vähemmälläkin. Utu oli surullinen ystävänsä puolesta ja väsynytkin hän oli. Utu sammutti koneen, avasi oven ja meni tähtitaivaan alle. Hän heittäytyi lumihankeen ja teki lumienkelin. Samassa jostain kuului musiikkia, soittoa. Jotain haikeaa, ei liikaa, vain sopivasti. Utu tuli uteliaaksi ja oli paikoillaan. Polkua pitkin kulki hahmo, jolla oli mukanaan jokin pieni pilli.
Luukku 22
Lähemmäksi tultuaan hahmo näytti pojalta, peikkopojalta. Jokin kuuma läikähdys kävi Utun sydämessä. Hän tuijotti peikkopoikaa, ja tämä tuijotti Utua takaisin rohkeasti. -Hei, olen Kuura, kuka sinä olet? -Minä olen Utu. Miksi sinä olet täällä? -Tulen maan alta ja tuon terveisiä Joulupukilta. – Tule, mennään! Utu sanoi.
Luukku 23
Utu ojensi kätensä ja veti Kuuran mukaansa Korvatunturille, jossa hyörinä ja pyörinä jatkuivat. Kaikki seisahtuivat, kun Utu tuli yhdessä uuden tuttavansa kanssa sisään. Muut hiljentyivät, kun kuulivat Joulupukin terveiset. -Vaikeudet jatkuvat, on opittava elämään toistaiseksi rajoituksien ja etäisyyksien kanssa, mutta kehitystyö etenee päivä päivältä, yö yöltä. Ehkä tämä on meille tarpeellista, jotta muistaisimme, mikä lopulta on tärkeää. -Se on rakkaus, sanoi Utu. -Ja valo, joka päivä päivältä lisääntyy, lisäsi Kuura.
Luukku 24
Ja niin koitti jouluaatto, ehkä erilainen, ehkä kuitenkin samanlainen kuin aiemmin. Ystävykset jakoivat joulun iloa vieraille, tutuille ja tuntemattomille. Ja ehkä lahjat löysivät oikeisiin osoitteisiin, mutta kaikkea ei voi tietenkään paljastaa, sillä jouluun kuuluvat myös salaisuudet.
