Luukku 1

Joulun aika lähestyy, joulun taika mielellä, kielellä. On yksi kynttilä syttynyt, toive uusi täyttynyt.

Luukku 2

Lumihangessa tarvotaan, valontuikkeesta iloitaan! Vaan sitten upposi Nallen tassu, tosi syvään hankeen.

 

Luukku 3

Kaivaessa Nallea löytyi jotain muuta. Sitä kaikki ihmettelivät kuin kuuta – mutta mukaan vetivät.

Luukku 4

”Liekö kuollut vaiko vain vilustunut? ” säälitteli Kettu. ”On kovin oudonnäköinen, väriltään. Mikä lie otus!” tuumaili Leijona.

Luukku 5

”Olen Lisko, talvihorteeltain yllätetty, oisin mieluusti kyllä torkkunut.”

Luukku 6

”99 vuotta, hurraa eläköön, on Suomen syntymäpäivä!” kertoi Leijona. ”En olekaan koskaan juhlia saanut Suomea, kun olen talviunta maannut”, vastasi Lisko. ”Ensi vuonna pyöreät sata”, sanoi Nalle ja nosti lippua korkeammalle.

Luukku 7

”Kiitoksia juhlista, lienee aika kotiin palata, vaikkei mieli koloon tekisikään, en aio sitä salata”, virkkoi Lisko.

Luukku 8

”Voit toki jäädä luoksemme, sopu sijaa antaa”, sanoi Nalle. ”Olet uusi kaverimme oiva”, huusi kettu. ”Pyh!” tuhahti Leijona, valikoiva.

Luukku 9

Alkoi joulun hyörinä, Lisko vallan villinä. Ensi kertaa pipareita teki ja vielä niitä koristeli. ”Mur!” murisi Leijona, happamena yksin nurkassa mökötti.

Luukku 10

”Hankitaanko lahjoja? tiedusteli Nalle. ”Ketulle ja sulle, vaan ei uusimmalle”, nurisi Leijona.

Luukku 11

”Mikä sua vaivaa? Mikä Liskossa kaivaa? uteli Nalle. ”Meillä oli ennen kaikki hyvin, se on fakta, tunne syvin”, tokaisi Leijona.

Luukku 12

”En ymmärrä sinua ollenkaan, kai tupaamme mahtuu kavereita lisää, kun vähän omista tarpeista tingitään”, paasasi Nalle. ”Ehei, minä tahi hän. Joko minä lähden tai hän. Takaisin painukoon koloonsa”, karjahti Leijona.

Luukku 13

Lucia valonkantaja pudisteli päätään: ”Ei rakkautta voi väkisin vääntää. Siihen oma sydän kääntyy tai vihaisuuteen nääntyy. Sytytän toivon liekin, jotta viha väistyisi!”

Luukku 14

Oli Leijona nyt kovin apea ja väriltään kuin lakana. Se mietti ja häpesi, kun muisti, miten Liskoa se härnäsi.

Luukku 15

Tuli tallitonttu Taavi, veti Leijonan syleilyyn ja sanoi: “Kai kyllästyit jo kyräilyyn?”

Luukku 16

“Ojentakaa tassunne, lyökää vihdoin kättä, pyysi Taavi-tonttu. Lisko ilostui ja antoi kaiken anteeksi, oli kaikki taas hyvin.

Luukku 17

Alkoi uusi aika: Leijonan lempeys ja Liskon liike, ei puuttunut tuvasta mitään. Joululauluja yhdessä laulettiin ja kynttilöitä sytytettiin.

Luukku 18

Neljäs adventti saapui tähtineen ja valoineen, siitäkin hetkestä yhdessä nautittiin.

Luukku 19

Ennen joulua on puuhaa monenmoista: siivousta, kaupassa käyntiä, yhdessä tehden esteet voitetaan.

Luukku 20

 

Luukku 21

”Joulunviettoon pian laskeudutaan, tuo hyvä Tuomas joulun tupaan”, kertoi Nalle kuulijakunnalle.

Luukku 22

Paistettiin herkkuja monenmoisia; kinkkua, laatikoita ja kakkuja. Pian massut pyöristyisivät omat, tosi kauniit ja somat.

Luukku 23

Kuusi tupaan kannettiin, tähti latvaan laitettiin. Sitä kovasti ihailtiin.

Luukku 24

On Joulun Lapsi seimeen syntynyt, siitä Lisko kuuli ensi kertaa nyt. ”On rauha maassa, kaikilla hyvä tahto”, lauloivat enkelit aikoinaan ja kaverukset nyt.