Luukku 1

Siitä oli jo kulunut seitsemän vuotta, kun peikkotyttö Utu ja lohikäärme Usva Luminen olivat tavanneet ensi kerran. Paljon oli noiden vuosien aikana tapahtunut, peikkotyttö oli saanut suoritettua peikkokoulun ja lohikäärme käynyt lohikäärmekurssin. He olivat hyvät tutut, oli heillä yleensä mukavat jutut, ei heidän välejään sotkeneet pienet rutut. Selfie!

Luukku 2

Oli taas paras aika vuodesta, adventtikalenteri odotti avaajaansa ja ensimmäinen adventtikynttilä sytyttäjäänsä. ”Me saavumme pimeästä, vain liekki lepattaa, kun pääsemme jouluun saakka, sitten helpottaa”, runoili lohikäärme Usva, ja yhdessä he Utun kanssa katselivat kynttilää.

Luukku 3

”Joulu tulee pian”, totesi Utu ja jatkoi, ”minä niin rakastan pipareita, ja varsinkin sokerikuorrutetta!” ”Juu, kyllä piparit ovat hyvänmakuisia mutta pidän enemmän pipareista raakana kuin kypsennettynä. Huomasitko, että markkinoille on tullut Dragon Fly II?” Usva sanoi. ” Ai jaa, en ymmärtänyt sitä ykkösosaakaan. Kannattaa pistää toivelistalle!” Utu tuumi, ja nämä toiveet Tonttu ikkunan takana kuuli.

Luukku 4

Peikkotyttö Utu kirjoitti kirjettä. Kenelle? Tietenkin joulupukille. Niin päätti lohikäärme Usva myös lähestyä toiveellaan joulupukkia. Hän toivoi uusinta videopeliä. Usein kuusen alle ilmestyi paketti tai kaksi Korvatunturilta, mikä tuntui aina yhtä jännittävältä. ”Kun jotain oikein toivoo kovasti, se silloin toteutuu monasti”, rallattelivat kaverukset ja jättivät kirjeet kuistin kaiteelle.

Luukku 5

Tonttu Tomera hiippaili ja jatkoi matkaansa Korvatunturille ystävysten kirjeet kainalossaan. Hän hyräili hiljaa: ”Tonttu postia vie, on tuttu tie, Korvatunturille.”

Luukku 6

Lippu suussaan Usva mutisi: ”On Suomi-neidon juhlapäivä. Vielä vireä on, satayksivee, ei yksi vuosi lisää tee, ainakin yhä hyvältä moni asia näyttää. Utu täydensi: ” Kotimaa, kotikolo, niistä vasta tulee luja olo, ei maamme ole yhtään nolo, sen haukkuja on tosi polo.”

Luukku 7

Usva Luminen venytteli siipiään. Hiljalleen alkoi kutkuttaa lähestyvä
joulu. Päivällä uuneissa paistuivat jouluherkut, niiden huumaava tuoksu
herätti kaikkein turtuneimmat otukset. Illan tullen kuului salaperäistä
kuiskuttelua, käärepaperin kahinaa ja iloista naurua, kun salaisuudet
siirtyivät paketteihin.

Luukku 8

Kuusen alla kimmelsi ihanasti paketti, joka kiehtoi kovin Usva Lumista.
Hän lähestyi pakettia varoen. Hän nosti sitä, kokeili sen painoa,
ravisti hellästi. Mitähän paketissa oli? Usva Luminen oli täysin varma,
että lahja oli tarkoitettu hänelle.

Luukku 9

Yön hiljaisuudessa kiusaus kävi liian suureksi Usva Lumiselle, hän
lennähti pimeydessä kuusen alle ja pälyili, ettei kukaan ollut hereillä.
Tonttu Tomera katsoi ihmeissään ja pudisteli päätään kuin estääkseen
Usvaa tekemästä typeryyksiä mutta….

Luukku 10

Niin siinä sitten kävi, ilman sen enempää miettimättä, että Usva repäisi
paketin auki. Noin vaan! Silmät selällään hän toljotti sisältöä:
pipari! Mikä pettymys. Usva tutki käärepaperia tarkemmin ja huomasi
hirvittävän erehdyksen; lahjan saaja olikin Utu, peikkotyttö.

Luukku 11

Samassa lohikäärme Usva Luminen pudotti piparin tassuistaan. Voi ei,
pipari lojui palasina lattialla. Usva säikähti ja vetäisi piparin aromia
sieraimiinsa. Hän aivasti, ja voi ihmettä, hän alkoi syöstä tulta.
Eihän sen pitänyt olla mahdollista, sillä Usva Luminen oli maailman
ainoa lunta syöksevä lohikäärme, ei tulta…

Luukku 12

Valo kavalsi lohikäärmeen. Peikkotyttö ryntäsi paikalle ja näki sotkun:
kääreen ja piparin palasia. Hiljaisena hän katsoi vuoroin korttiin,
vuoroin Usvaan. ”Mitä ihmettä sinä puuhaat? Tämähän oli osoitettu
minulle, ei sinulle.” ” En se ollut minä vaan täällä on käynyt joku
varas. Minä vain kuulin outoja ääniä, ja kun tulin tänne, oli täällä
sotkuista.” Koko homma meni ihan pipariksi.

Luukku 13

Samaan aikaan Usva oli ihmeissään, sillä hänen sieraimistaan oli tullut savua. ”Mitä minä näen? Sinähän syökset savua!” ” En tiedä, kun tulin tänne, se vaan alkoi itsestään savuta.” Usva tunsi iloa, että hän oli nyt oikea lohikäärme.

Luukku 14

Huh, mutta silti, kuinka huono omatunto Usva Lumisella oli. Miksen vain voinut
kertoa totuutta, pyytää anteeksi? Oli niin noloa jäädä kiinni. Nyt en enää voi
asialle mitään. Lohikäärme
nielaisi palaa kurkussa mutta se ei mennyt alas. Oli niin kurja olo.

Luukku 15

”Kuka se sitten oli?” Utu tivasi tuikeana. ”Mmm.. jospa se oli lisko. Nehän ovat yöeläjiä, liukkaita liikkeissään.” Lohikäärme mietti: ”On kyllä halpamaista syyttää kaveria omasta teosta mutta hätä ei lue lakia.” Oli vähällä, ettei Tonttu Tomera tullut esiin piilostaan ja vaatinut lohikäärmettä tunnustamaan tekonsa mutta hän ei ennättänyt.

Luukku 16

”Käydään kysymässä, sittenhän se selviää”, Utu tokaisi ja lähti
muitta mutkitta kohti Liskon kotia. Usva tarjosi lentoa paikalle, ja
tuossa tuokiossa he koputtivat Liskon ovea. Tonttu Tomera seurasi hieman
kauempaa superlinsseillään, mitä tapahtuisi.

Luukku 17

”Kuka kumma siellä on?” ihmetteli nalle ja aukaisi oven. ” Missä lisko?” kysyi Utu. ” Nukkuu tietenkin ressukka, on ollut kuumeinen.” ”Ai anteeksi, toivomme hänelle paranemista”, Usva sanoi. Hiljaa kaverukset jatkoivat matkaa eteenpäin.” Ei se voinut olla lisko”, Utu mutisi ja jatkoi, ”salapoliisiromaaneissa etsivät löytävät aina jälkiä lumesta tai keksivät muita johtolankoja.” Tonttu Tomera höristi korviaan supertaajuudelle, jotta kuulisi tarkemmin ystävyyksien puheen. ” Mennään nukkumaan, mietitään muita vaihtoehtoja huomiseen” Usva ehdotti.

Luukku 18

Kun Utu
tuhisi sikeässä unessa, ei Usva voinut muuta kuin pyöriä onnettomana
vuoteessaan. ” Kenen syyksi vierittäisin paketin
aukaisemisen”, hän mietti. ”Kettu on
yöotus,ainakin saduissa, olkoon se seuraava syntipukki!”

Luukku 19

Aamun tullen lohikäärme kertoi epäilyistä peikkotytölle. Utu piti uskottavana, että ketunketale olisi voinut huiskaista upealla tuuhealla hännällään paketin nurin ja niin he lennähtivät ketun pakeille. Kettu nyrpisti nenäänsä kuulleensa syytökset. ” En todellakaan ole syypää, en edes pidä pipareista. Minulla on sitä paitsi erittäin tarkka hajuaisti, en olisi siis tarvinnut aukaista pakettia.” Nolona ystävykset pyysivät anteeksi ketulta, joka jupisi, että ketut ovat mainettaan parempia.

Luukku 20

Tonttu Tomera päätti ottaa yhteyttä Joulupukin kuumaan linjaan ja kysyä neuvoa.
Lohikäärmeen ajattelemattomuus sai tontun vihaiseksi. Jotain oli tehtävä, ennen
kuin syyttömät saisivat kärsiä turhaan ja veisi turhaan jouluiloa, olihan joulu
hyvän tahdon juhla. Joulupukki sanoi: ”Älä huoli, omatunto kolkuttaa jo kovin
Usva Tulista, tarkoitan Lumista. Pian kaikki selviää!”

Luukku 21

Kaikkialla oli turkasen pimeää, eikä vähiten Usvan sydämessä. Lunta ei näkynyt. Kumma juttu, ennen Usva oli pystynyt syöksemään lunta, maa oli valkea, ja kirkasti mielen. Nyt Usvan suusta tuprutti ainoastaan savua mutta se ei enää jaksanut ilahduttaa häntä. Ei auttanut muu, kuin kertoa totuus. ”Anteeksi, sen paketin aukaisin minä, ei se ollut Lisko eikä Kettu. Minä vain luulin sen olevan minulle tarkoitettu lahja”, Usva tunnusti surkeana. Utu oli aivan tyrmistynyt eikä saanut sanaa suustaan. Apeana hän vain pudisti päätään ja käveli pois.

Luukku 22

Samassa Tonttu Tomera hiipi nurkan takaa. Hän sanoi: ” Hyvä, että tulit lopulta järkiisi ja tunnustit tekosi.” ” Minua niin hävettää…”, Usva huokaisi ja jatkoi, ” en olisi saanut tehdä kuten tein.” ” Sinulla on vielä mahdollisuus sovittaa tekosi!” Tonttu Tomera lohdutti. Sitten hän kuiskasi jotain Usvan korvaan. Hymy kirkasti surullisen ilmeen lohikäärmeen kasvoilta ja se kiljaisi ilosta.

Luukku 23

Hyräillen Usva kietoi piparin kääreeseen ja laittoi paketin kuusen alle. Korttiin hän kirjoitti: ”Anteeksi!” Tämän jälkeen hän soitti Ketulle. Hän kertoi, miten oli yrittänyt vierittää syyn hänen, syyttömän niskoille. ”Voitko antaa anteeksi?” hän kysyi nöyrästi sydän vapisten. ”Tottahan toki saat tekosi anteeksi, kamu, kaikkihan joskus virheitä tekevät”, kettu myönteli, ” itsekin olen käynyt kanavarkaisssa.”

Luukku 24

Ja niin palasi rauha Usvan sydämeen ja lumi tuli. Tärkeintä oli sopu ja anteeksianto,
todellinen rakkaus. Se valaisi ystävysten joulua. Totuus ei pala
tulessakaan….lumelle voi käydä sen sijaan hassusti. Valkeaa joulua toivoen ❄️
Utu & Usva Luminen