Luukku 1

Muistat ehkä koulutonttu Taavin ja kaverinsa Tiu’un? Monen monta vuotta oli kulunut, kun taasen alkoi tohina, lehdissäkin kirjoitettiin, uusi koulu rakennettaisiin, ei siihen lopu kohina. Taavin aie muuttaa majaa, alkoi pitkin syksyä. Siispä tuumasta toimeen, kun alkoi koulun ullakko tympiä, hän päätti sieltä karata.

Luukku 2

Muisti vanhan reitin Tiu’un luo, otti yhteyttä ja ehdotti: ”Lähdetäänkö uusia paikkoja koluamaan?” Tiuku ilahtui ja tokaisi: ”Totta kai, kaipaankin jo uusia tuulia elämääni! Heppu on muuttanut ajat sitten omaan kotiinsa, joten joulunalusseikkailu sopii minulle trodella mainiosti.

Luukku 3

Matkasivat tontut pitkin rantaa, ylös mäkeä puuskuttivat. ”Alkaa tuo ikä jo painaa”, Taavi-tonttu tunnusti. ”On kuntoilu jäänyt mullakin vähemmälle, vaan ehkäpä voisi yrittää useammin salille ennättää”, vastasi Tiuku. Pian saapuivat he rakenteilla olevalle tontille, kurkkivat aitojen raoista. Komeat kaivinkoneet ne, saivat tonttujen päät ihan pyörälle, monttuja kun kaivettiin, kiviäkin räjäytettiin.

Luukku 4

”Myöntää täytyy, on tontti hieman lohduton, kun puita on kaadettu iso läjä, vie aikaa tovi, että kasvaa uusia”, Tiuku tuumaili. ”Kuulin luotettavalta taholta, että istuttavat uusia”, sanoi koulutonttu Taavi. ”Sehän on hyvä ajatus, mutta mitä sinä aiot, kun uusi rakennus valmistuu?” kyseli Tiuku. ”Ajatukset kulkevat monia polkuja, välillä ajattelen, jään vanhaan taloon, toisinaan mietin, taidan siirtyä uuteen valoon”, vastasi Taavi.

Luukku 5

”Kuka sitä toista koulua vahtiikaan?” kyseli Tiuku. ”En ole varma, olikohan se Tiina, muistini pätkii, ehkä meidän kannattaa eteenpäin jatkaa”, puheli Taavi. Tontut jatkoivat talsimistaan, upealla sillalla ihastelivat näkymää. ”Tästä alkaa toisten tonttujen reviirit, pitääkö meillä olla erityinen lupa?” Tiuku mietti. ”Ehei, kaikki kyllä toisiinsa luottavat ja toisensa tuntomerkeistä tunnistavat”, Taavi sanaili. Tonttupojat saapuivat koulun pihaan. Samassa kuului hiljainen kuiskaus: ”Ketkä siellä hiippailevat? Tunnussana?” ”Täällä Tiuku ja Taavi, salasana: Joulu tulla jollottaa!” Ovi aukeni hitaasti, ja esiin astui Tiina-koulutonttu. Tontut tervehtivät toisiansa ja Tiina kehotti: ”Tervetuloa majaan matalaan, pahoin pelkään, että kaikkialla on melkoisen sotkuista, sillä olen yrittänyt löytää jostain uuden koulun piirustukset, enkä ole siinä onnistunut.” Tiuku sanoi: ”Minä tiedän, että ne löytyvät netistä kaupungin sivuilta. Voin näyttää.”

Luukku 6

Tontut tutkailivat piirustuksia ja suunnitelmia. Oli niissä mittaa, kaavaa, kuviota. Suunnitelma oli yli 200 oppilaalle ja opettajalle. ”Hienolta näyttää tuleva koulu, se valmistuu kahden vuoden kuluttua”, Taavi totesi. Muut nyökyttelivät hiljaa ja hartaina, olihan Suomen 108. itsenäisyyspäivä kiertymässä iltaan. ”Onnea Suomi-neidolle!” Tontut hurrasivat.

Luukku 7

Oli hiljaista, tunnelma lähes harras. Tiuku rikkoi sen: ”Oletteko olleet jo pitkään koulutonttuja? Eikö työ ole puuduttanut koskaan? Mitä puuhailette, kun koululaiset ovat kesälomilla? Mitä olette päättäneet, kun uusi koulu valmistuu. Muutatteko pois? Vaihdatteko uraa?” ”Rauhallisesti, no minä olen ollut koulutonttuna 86 vuotta tai itse asiassa aloitin 99 vuotta sitten vanhan jo puretun koulun tiloissa”, Tiina selvitti. Taavi puolestaan sanoi: ”Häviän hieman, 86 vuotta minullakin takana tätä työtä. Olen kyllä viihtynyt todella hyvin enkä vaihtaisi päivääkään pois, tai no, kyllä joitain. Esimerkiksi sotien aikaan oli hiljaiseloa välillä ja sitten piti ihan useammassa vuorossa työskennellä, kun oppilaita oli runsaasti.” ”En valita, hyvä on ollut olla tässä työssä. Kesällä vetäydyn luontoon, järven rannalla, myös pohjoisessa on ollut tapana käydä” Tiina kertoili. ”Minä taasen kalastelen mieluusti, ja jetteilen kavereitteni kanssa. Vaikka ikää on, ei lapsenmieli väisty hevin”, Taavi myhäilee ja jatkaa, ”en tiedä, olisiko jo aika kouluttaa itselle seuraaja ja siirtyä muihin hommiin mutta toisaalta, en ole vielä aivan varma.” Tiina sanoi: ” Minua kiinnostaisi ehkä siirtyä kiertäväksi kotitontuksi tai luonnontuntijatontuksi, sillä vaihtelu voisi virkistää. Entä Tiuku, haluaisitko sinä vaihtaa meidän kanssamme paikkaa? Sinun heppusi on kasvanut jo aikuiseksi ja selvinnee itsenäisemmin.” Tiuku miettii: ”Tuossa voisi olka ideaa!”

Luukku 8

”Mitenhän museotontut voivat? Olisi kyllä mukava tavata heidät!” Taavi ehdotti. ”Ai muori ja ukki?” Tiina kysyi. ”Juu, he jäivät koulun lopetettua tarpeettomiksi ja suoraan sanoen viruivat turhan panttina jossain komerossa. Sitten kaupunki keksi, että vanhasta koulusta tulisikin museo, ja vanhukset tunsivat itsensä taas tarpeelliseksi”, Tiuku toimitti. ”Eiköhän jouduta matkaan, museoon on kolmisen kilometriä”, Taavi sanoi. ”Voisimme toki käyttää droonia, mutta se on mennyt rikki. Onneksi täältä löytyy sähköpotkulauta”, Tiuku sanoi.

Luukku 9

Tontut kiisivät huimaa vauhtia kohti museota. Tiinaa vähän pelotti mutta hän piti lujasti kiinni Taavista Tiu’un ohjatessa potkulautaa hieman liukkaalla tiellä. Taavi oli innoissaan ja ehdotti Tiu’ulle: ”Voisinko kokeilla rakkinetta? ”Tietysti veliseni, tietysti”, Tiuku sanoi ja he vaihtoivat paikkoja. Jos matka olisi kestänyt pidempään, olisi Tiinakin halunnut kokeilla moista vempelettä. Pian he kaartoivat museon pihaan ja jättivät kulkuvälineen nojaamaan tiiliseinää vasten.

Luukku 10

Tontut nousivat portaita ylös, kukaan ei ollut varma, mistä muori ja ukki löytyisivät. ”Ehkä salista? Siellä on puolapuut, muori tykkää voimistelusta. Vai lehtienlukusalista, kun ukki tykkää lukea vanhoja sanomalehtiä? ”Tiina ehdotti. ”Minäpä käytän erikoiskorviani ja otan yhteyden muoriin ja ukkiin”, sanoi Tiuku ja väänsi lakin alla olevia korvia kovemmalle. ”He ovat Lasten tehtaassa”, Tiuku ilmoitti, ja tontut kiirehtivät sinne. Iloinen jälleennäkeminen vuosien takaa aiheutti melkoisen melun, ja tonttujen piti piiloutua äkkiä liikkumattomaksi, kun museon virkailija riensi paikalle ihmetellen ääniä. Onneksi tontut osaavat muuttua tarvittaessa näkymättömäksi tai sulautua osaksi seinää.

Luukku 11

”Oletteko viihtyneet museotonttuina?” Taavi kysäisi. ”Kyllä, täällä on mielenkiintoisia tavaroita, tauluja, teoksia, näyttelyitä ja tapahtumia. Lasten tehdas on sekin mainio, tulee vanhat, hyvät ajat mieleen”, ukki myhäili. ”Täällä on vuoden ympäri toimintaa, mutta se ei estä sitä, että piipahdamme välillä tervehtimässä jälkeläisiämme”, muori muotoili. ”Teillä taitaa olla melkoinen määrä vierailupaikkoja?” Tiina kysyi. ”Onhan niitä, osa jälkipolvesta on perinteisesti koulutonttuja mutta löytyy heitä niin kirkosta, tehtaalta kuin kodeista”, muori kertoi. ”Mielenkiintoista, olisipa hauska tavata muillakin aloilla toimivia”, tuumasi Tiuku.

Luukku 12

Ilta jatkui rattoisasti, mutta museotontut alkoivat haukotella sen verran makeasti, että vieraiden oli aika jatkaa matkaansa. Tiuku ehdotti: ”Kävisimmekö tuolla tehtaalla vilkaisemassa toveriamme?” Tiina ja Taavi myöntyivät, ja kolmikko liiti laudallaan eteenpäin. Tehtaan valot ja piippujen höyry näyttivät hienoilta. He päättivät suunnistaa kohti purukasaa, sillä Taavi muisteli, että sieltä saattaisi löytyä tonttusukulaisia. Portit kiemursivat tehdasaluetta mutta ei ollut temppu eikä mikään livahtaa sisään, vain tontut sen osaavat. (Kaikkia salaisuuksia ei kuitenkaan voi kertoa maallikoille, joten meidän täytyy vain hyväksyä tilanne.) Toisen purukasan luota löytyi tunneli, jota pitkin tontut lähtivät etenemään.

Luukku 13

Taneli-tonttu tervehti vierailijoita ja kehotti heitä istumaan. ”Minulla tuli juuri äsken toinenkin vieras käymään, saanko esitellä Lucia-neidon?” ”Ai niin, on hänen juhlapäivänsä, olinkin jo melkein unohtanut sen. Aika rientää niin sukkelaan näin joulun alla”, Taavi sanoi. ”Olet niin kaunis, ja se laulu saa

minut herkistymään”, puolestaan Tiina mietti. ”Voisitko laulaa meille?” Tiuku pyysi. Lucia nyökkäsi ja alkoi laulaa, ensin suomen kielellä, sitten ruotsiksi. Loppuilta kului vilkkaasti, ja Lucia kertoi perinteistä ja tarusta, joita Luciaan liitetään.

Luukku 14

Taavi totesi: ”Onpa hyvä tuoksu, täälläkin voisi viihtyä.” Myös Tiina oli samaa mieltä mutta hän sanoi: ”Pidän kyllä tuoksusta mutta elävät puut tuulessa huojumassa kiinnostavat minua enemmän.” Tiuku muistutti: ”Uusi koulu rakennetaan puusta. Tuolla vastapäätä on lvl-tehdas, jossa tehdään juuri niitä elementtejä. Hyvä, että on töitä. Kyllä tontut ymmärtävät, että touhua riittää muulloinkin kuin jouluna.”

Luukku 15

Aamulla kuului kirkonkellojen kumu. Niinpä tontut arvelivat, että olisi mukava piipahtaa kirkossa. He huomasivat, että sisällä paloi jo kolme kynttilää. He kiipesivät urkulehterille, sillä siellä majaa piti Taina-tonttu. Urut soivat juhlavasti, kun tontut koputtivat Tainan oveen. ”Tervetuloa, mukava, että tulitte käymään luonani”, Taina sanoi. ”Mitä sinulle kuuluu? Siitä onkin aikaa, hmmm, ainakin 40 vuotta, kun viimeksi tapasimme”, Tiina sanoi. ”Ihan hyvää, välillä hieman hiljaista mutta näin joulun alla on vipinää aamusta iltaan”, Taina vastasi. ”Eikö täällä ole hieman kylmää?” Tiuku kysyi. ”Ei, minulla on tällainen erityinen lämmitin, joka toimii tehokkaasti”, Taina toimitti ja jatkoi, ”sitä paitsi kirkonrotta nukkuu usein vieressäni. Täällä järjestetään usein juhlia, ja komerot notkuvat ruoasta.” Taavi sanoi: ”Aikaisemmin koululla oli oma keittiö, nyt ruoka tulee keskuskeittiöstä, on maailma muuttunut sitten alkuaikojen. Oli vaan puuroja ja vellejä, ja oppilaat toivat omat maitopullonsa ja leipänsä mukaan.”

Luukku 16

”Huomasitteko, miten komea kuusi meillä tuolla säteilee?! Taina kuiskasi. ”On ikää jo, kuten pitääkin”, Taavi sanoi. ”Minne kuusi viedään joulun jälkeen?” Tiuku kysyi. ”Se viedään sinne Taneli-tontun luokse haketettavaksi”, Tiina vastasi. ”Tavallaan hieman haikeata, miten paljon joulua odotetaan ja sitä valmistellaan, ja äkkiä kaikki onkin jo ohi”, Taavi suri.

Luukku 17

”Minua piristävät lasten askartelut, joululaulujen harjoittelu ja joulujuhla”, Tiina sanoi ja jatkoi, ” ehkä on aika palata koululle kiireen vilkkaa, jotta joulun odotus saa mielen iloiseksi.” ”Jos hankkii tekokuusen, sen neulaset eivät karise ja joulunaikaa voi pitkittää”, lisäsi Tiuku vielä lopuksi, ennen kuin he hyvästelivät Taina-tontun.

Luukku 18

Kun tontut tulivat sillan alle, oli aika erota, hetkiseksi. Tiuku oli paluumatkalla ehdottanut, että tavattaisiin jouluaattona Hepun luona. Sekä Taavi että Tiina olivat iloisia kutsusta. Tiina suunnisti ylös siltaa pitkin, kun Taavi kulki ensin rantaa pitkin ja kurvasi sitten vanhalle, rakkaalle koululle. Vintti oli ollut hänen kotinsa iät ajat. Luopuminen tuntui raskaalta mutta silti uudelta mahdollisuudelta. Nyt Taavi keskittyisi lasten iloon, valmisteluihin ja hyvästelisi paikat huolellisesti. Hän oli valmis.

Luukku 19

Tiinakin mietti ankarasti: Millaisen ratkaisun tekisin? Teen päätöksen, kunhan pyhät ovat ohi. Olen kuullut, ettei koulua vielä pureta vaan siitä tulee väistötila toisille koululaisille. Silti ajatus luonnontuntijatonttuna olemisesta viehättää minua. Koulun salista kuului yhteislauluharjoitus, ja Tiina pujahti huomaamattomasti sisään ja yhtyi lauluun hiljaa hyräillen.

Luukku 20

Tiu’ulla oli myös mietinnän paikka. Minustako uusi koulutonttu? Hienoinen ylpeys ja epäilevä tunne vuorottelevat mielessäni. Kyllä Heppu pärjäisi, sitä paitsi, olihan Hepulla jo jälkikasvua, ja kotitontut pitäisivät majaa ja vahtisivat heitä. Onneksi päätös saa odottaa vielä. Sitä ennen voisin kurkistaa, oliko piparitalkoot jo ohi, kanelintuoksu antoi siitä lupauksen.

Luukku 21

”Iti, iti”, kuului vaativa ääni ja jatkoi, ”mennään.” Heppu seurasi jälkikasvuaan. Kuusi kimalteli Hepun kotona, olihan jo neljäs adventti. Lipastolle oli asetettu kaksi uutta tontunalkua: Tohina ja Tupsu. Kun Heppu ja poika keskittyivät leikkeihin, Tohina halusi hieman riehua ja veti Tupsun mukaan kuusen luokse. ”Tuollaisista mekin on synnytty”, Tohina osoitti kuusen käpyjä. Laitetaan vaan siemen ruukkuun, kastellaan ja odotetaan, ja sitten syntyy uusi tonttu.” ”Ai jaa, et kai vaan narraa?” Tupsu epäili isoveljeänsä. ”Tämän vuoksihan jouluna tuodaan kuusi sisään, onhan joulu tonttujen aikaa”, Tohina vakuutti.

Luukku 22

Tiuku tarkkaili huolestuneena kinkun kypsymistä, kun mummi oli päivätorkuilla. ”Toivottavasti siitä riittää kaikille!” se mietiskeli vesi kielellä. Laatikot olivat nekin vasta alkutekijöissään mutta se oli oppinut huomaamaan, että ihmiset tapasivat tehdä asioita omassa tahdissaan. Tiina nautti puolestaan hiljaisesta koulusta, kun oppilaat olivat kirmanneet lomille pariksi viikoksi. Tiina kuunteli joulumusiikkia ja aika ajoin yhtyi lauluun. Taavi puolestaan oli keskittynyt seuraamaan livelähetystä Korvatunturilta ja se ihmetteli kovin nykylasten lahjatoivomuksia, joita lahjatontut pykäsivät hurjaa vauhtia valmiiksi.

Luukku 23

Aatonaattona Tohina ja Tupsu etsivät hukkuneita tavaroita, sillä kuten he jo tiesivät, pikkulapsiperheessä, se kuului arkeen ja juhlaan. Vauvan sukka ja isoveljen lempikirja olivat teillä tietämättömillä. Oli todella palkitsevaa, jos tavara löytyi nopeasti. Melko lailla joulun rauha alkoi kuitenkin jo laskeutua, ja jännitys hiipui miellyttäväksi odotukseksi. ”Joulu on jo ovella, kynnyspuulla”, kuiskasi Tohina. ”Odotan jo kovasti huomista”, vastasi Tupsu. Ikkunan takaa saattoi nähdä lumen leijuvan hitaasti alaspäin.

Luukku 24

”Joulu on puuro, kynttilänvalo ja kuusi!” Taavi sanoi. ”Joululaulu, lahja, hyvä mieli”, tuumaili Tiina. ”Taivaan tähti, valoa ja rauhaa”, sanaili Tiuku. ”Perhe, suku, ystävät yhdessä”, mietiskeli muori. ”Sitä kaikkea ja paljon muuta, kaikille toivotamme iloa ja kaunista kuusipuuta!” Tohina ja Tupsu lisäsivät.